Kertomakirjallisuutta aikuisille

15,0033,50 sis. alv

Kirjoja moneen makuun

Poista

Kuvaus

Sally Salminen: Katrina

Kuka muistaa aikansa kansainvälisen bestsellerin, suomalaisen kosmopoliitin Sally Salmisen vuonna 1936 New Yorkissa kirjoittaman Katrinan? Nuori päähenkilö Katrina muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle naimisiin Johanin kanssa. Johan on saamaton, puijari ja valepukki, mutta, outoa kyllä, Katrina rakastaa häntä syvästi. Lapsen ruumisarkkuakaan Johan ei saa rakennettua; Katrina on aikaansa nähden edistyksellinen nainen, ja Katrina romaani, joka ensimmäisten joukossa Suomessa kertoo naisten tarinoita heistä itsestään käsin. Romaani kuvaa elämää itsenäisyyden aikamme alun Ahvenanmaalla, kaikessa sen kauneudessa, mutta myös sisäänpäinlämpiävyydessä ja sekaannuksessa: ajan poliittinen tilanne ei voi olla näkyvissä saaristossa, ja vallanpitäjien kritiikki on Katrinan katseessa usein läsnä. Katrinassa on sekoitettuna useampia tyylilajeja seikkailukertomukseen saakka. Usein kerrontaa ja traagisiakin tapahtumia säestää älykäs, hiljainen huumori. Sen hahmot – niin naiset kuin miehetkin – ovat harvinaisen ehjiä ja monimutkaisia, siis ihmisiä.

On aika nostaa Katrina sille kuuluvalle korkealle sijalle suomalaisessa kirjallisuudessa, ja Juha Hurmeen uusi, loistelias käännös totta totisesti sen tekee! 448 sivua

Katja Kallio: Yön kantajat

Levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina vie metropoleista hullujen naisten saarelle
Vasta vankilasta vapautunut Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun nöyrään elämään. Euroopan kadut kutsuvat, ja Amanda lyöttäytyy ranskalaisen kuumailmapallolentäjän matkaan. Pariisin kovat kokemukset saavat hänen tasapainonsa horjumaan, ja palattuaan hän joutuu passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.

Seilissä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät irrallaan muusta maailmasta. Mutta Amanda ei ole tullut sopeutumaan. Alkaa taistelu antautumisesta. Kun ruumiillinen vapaus viedään, ainoa vaihtoehto on kehittää salainen minä. 383 sivua

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi

”Nopeasti käy ilmi, että teini on syntynyt harvinaisen epäpäteville vanhemmille harvinaisen epäpätevään perheeseen. Onneksi hän ei tarvitse perheeltään mitään.
Paitsi rahaa, pizzaa, kyytejä sekä uuden hupparin.”

Muutokset huomaa vasta, kun ne ovat tapahtuneet. Reipas pojannassikka on yhtenä päivänä kadonnut, ja hänen sänkyynsä on koteloitunut kiroileva teini. Huoneen ovi on teljetty ja pihaan on parkkeerattu tyttöystävän mopo.
Muutoksen kouriin joutuu tunnetun psykologin perhe. Luvassa on talon täydeltä teiniangstia, josta suurimman osan kokevat aikuiset.
Jälkikasvukausi on rehellisen hauska kertomus lasten kasvattamisesta – ja aikuisten kasvusta. Ainakin he kasvavat kymmenisen kiloa. Tämä perustuu laskelmaan, että aina kun perheessä tulee riita, aikuinen syö suklaapatukan.  230 sivua

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Ensimmäinen nainen on historiallinen romaani Sylvi Kekkosesta. Se on romaani naisesta, joka löytää itsensä ja kirjailijanäänensä ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen.

” – Eipä voi kovin monessa maassa ensimmäinen nainen yksikseen liikuskella. – Minä en siihen lupia ala kyselemään.” Julkinen rooli kätki radikaalin Sylvin, joka oli yhtaikaa ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallisuutta suosiva feministi. Vaativassa asemassaan hän varjeli itsenäisyyttään ja säilytti omat ystävänsä. Kun yksi tärkeimmistä, kirjailija Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, Sylvi lähtee Katerman mökin rauhaan. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall pohtii Sylvin muotokuvaluonnoksen äärellä, miten ilmentää veistoksella Sylvin monitahoisuutta. Voiko toista koskaan todella tuntea ja entä jos ei pääsekään kasvamaan omaan mittaansa?

Finlandia-palkinnon valintalautakunnan perustelut: “Tarina on kerrottu uskottavasti, herkästi ja kauniilla kielellä. Sylvi Kekkosesta muotoutuu elävä ihminen ja hänen persoonastaan ymmärrettävä. Kirja kertoo yksinäisyydestä ja valinnoista, joita ihminen pyrkii selittelemään itselleenkin yhä uudelleen. Kuitenkin kaiken tuskan läpi heijastuu toivo, lämpö ja anteeksianto. Uhrautuvan ja älykkään Sylvin fiktiivinen ääni on tärkeä ja merkittävä.” 262 sivua

Tommi Kinnunen: Lopotti

Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.

Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli? Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti. 365 sivua

Eppu Nuotio: Anopinhammas

Puuharhamatkalla Andalusiassa Ellen Lähde törmää espanjalaissuomalaiseen hääseurueeseen. Morsian pitää Ellenin ilmaantumista ”maailman viimeiselle rajalle” enteenä ja kutsuu hänet häihin. Umpionnellinen pari vihitään ja juhlat jatkuvat läpi yön. Aamulla Ellen herää huutoon. Hän pitää syyllisenä kovaäänisiä riikinkukkoja, mutta saapuessaan aamiaiselle, hotellin aulassa odottaa kauhea yllätys.

Lukijat ihastuttanut Ellen Lähde on intohimoinen ja tarkkavaistoinen marttaihminen, joka saa työnnettyä lusikkansa sakeaankin soppaan. 254 sivua

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat

Ikuisuusvuonon profeetat on henkeäsalpaava kasvutarina valistuksesta ja sielun pimeydestä, vallasta ja vapaasta tahdosta siirtomaavallan Grönlannissa.

Morten Falck opiskelee papiksi 1700-luvun Tanskassa. Kun porvarillinen elämä alkaa ahdistaa, hän lähtee levittämään valistusta ja herran sanaa Grönlantiin. Mutta todellisuus siirtomaassa ei ole valoa ja autuutta: Ikuisuusvuonon perukoilla elää kapinallisia profeettoja, pyhyys on papeista kaukana, ja paikalliset eivät hevin sivisty. Mortenin on yhä vaikeampi pitää kiinni ihanteistaan, kun kohtalo heittää eteen kiusauksia ja kirkon tahto ei näytä käyvän yksiin grönlantilaisten parhaan kanssa. 640 sivua

Ulla_lena Lundberg: Jää

Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä – ikiaikaisista salaisuuksista, joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.

Eletään sotien jälkeistä aikaa, taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Saarien muodostamalle paikkakunnalle voi saapua vain veneellä, jos onnistuu postinkuljettajan tai merivartijan läheisyydessä harsimaan reittinsä esiin kavalan saariston läpi. Ja sinne papinperhe haluaa asettua asumaan. He ovat täynnä uskoa tulevaan; pappilassa uhkutaan elämää, iloa ja välittämistä.

Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa, siltaa ja tulevaisuutta. Silakanpyytäjät tulevat Helsingin markkinoilta taskut omaisuutta pullollaan ja saarilla vallitsee kristillinen vieraanvaraisuus. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia.

Pappilan ulkopuolella, kulkuvesillä ja jäällä, vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja, joka näkee enemmän kuin muut. Enemmän kuin kohti pappilan ikkunasta kajastavaa valoa kohti kulkeva pappi. Postinkantaja tietää, että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä.

Lundbergin henkeäsalpaavan kaunis romaani ei päästä otteestaan. Se vangitsee lukijan jään tavoin odotuksen, kaipuun ja vapauden murtumiin. 644 sivua

Tapio Koivukari: Poltetun miehen tytär

Manga on nuori nainen Hyväniemestä. Hän on perheestä, jossa on osattu tehdä taikoja – käyttää parantavia yrttejä ja maagisia riimuja. Lapsia on maailmaan autettu, sairauksia hoidettu ja kalaonnea avitettu.

Kertomuksen alussa Manga kulkee pitkin vaikeakulkuista ylänköä, hän suoraan sanoen pakenee syytöksiä, joita kyläläiset ovat hänen päälleen syytäneet. Hän on noidan tytär ja noita varmaan itsekin. Ehkä hänetkin pitäisi viedä roviolle. 1600-luku oli monipuolisesti synkkää aikaa Euroopassa. Noitavainoja oli yleisesti ja varsin usein noituudesta syyttäminen oli seurausta naapureiden välisestä kaunasta ja kateudesta. Tapio Koivukari perustaa mestarillisen romaaninsa islantilaiseen tositapaukseen, mikä tuo kertomukseen suomalaisille lukijoille pienen eksoottisen vivahteen, vaikka luterilaisessa maailmassa liikutaankin. Toki Tanskan eikä Ruotsin kuninkaan alamaisuudessa. Samalla ollaan hyvin tutussa miljöössä: karussa, vähäväkisessä maakunnassa, jossa naapureiden kyräily ja erilaisuuden huono sietäminen muodostavat kanssakäynnin perustan. Jos silmätikuksi joutuu, on hengenlähtö lähellä. Ja vaikka laki antaa periaatteessa turvaa, on heikomman oikeuden puolustaminen useimmille liian uskaliasta. 282 sivua

Lontoon salaisessa kolkassa Henri Lachapelle opettaa lapsenlastaan Sarahia ja tämän hevosta uhmaamaan painovoimaa, aivan niin kuin hän itse teki Ranskassa viisikymmentä vuotta aiemmin. Mutta kun Henri joutuu yllättäen sairaalaan, 14-vuotias Sarah joutuu yhtäkkiä selviytymään maailmassa omin voimin.

Huostaanotettujen lasten tapauksia hoitavan asianajaja Natasha Macaulayn elämä näyttää menneen aivan pieleen: hän joutuu jakamaan asunnon karismaattisen mutta mahdottoman ex-aviomiehensä kanssa, ja töissä hänen koko harkintakykynsä on asetettu kyseenalaiseksi. Kun Natashan ja Sarahin polut risteävät, Natasha näkee mahdollisuuden panna asiat takaisin raiteilleen. Mutta hän ei tiedä, että Sarahilla on iso salaisuus, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän peruuttamattomasti. 540 sivua

1959. Helenan viimeinen kesä on kuin Helena itse, pitkä ja arvaamaton. ”Minä en ole ihminen, minä olen tosikko”, 16-vuotias Helena ajattelee. Hän muuttaa Mustasaareen, lukee tutkimusmatkailijan kirjaa Pääsiäissaaresta ja haaveilee seikkailuista. Kesän lopussa alkaa kuitenkin toisenlainen matka.

1849. Sergei on uneksinut vallankumouksesta. Nyt hän seisoo Pietarissa teloituslavalla ja pelkää.

2012. Veka on menossa osastohoitoon, mutta antaakin linja-auton viedä hänet Louhurantaan, jossa suvulla on mökki. Pako on ainoa keino jäädä henkiin, ehkä. Veka ei vielä tiedä, että samoilla rannoilla on piileksinyt moni muukin. Menneisyys avaa silmänsä ja odottaa. 645 sivua

Johanna Holmström: Sielujen saari

Terve vai hullu – missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.

Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.

Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa. 365 sivua

Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon

Suoraa puhetta aikamme älyttömyyksistä! Anna-Leena Härkönen panee maailman riemastuttavasti kohdilleen uudessa kirjoituskokoelmassaan.
Tällä kertaa käsittelyyn joutuvat mm. tunneäly, lomasuorittaminen, Titanic-pakkomielle, unet, kuninkaalliset häät, Wilma, koirat ja joulukoristelu.
Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Tekijä kuuluttaa armollisuutta erityisesti omaa itseä kohtaan. Sillä lopulta ”Järkipuheesta ei ole hyötyä. Virheiden tekemisestä on”. Lohdullisesti hän myös toteaa, että ”Uusiin alkuihin kannattaa aina uskoa.”
”Ihan ystävänä sanon” jatkaa järkähtämättömästi samalla linjalla kuin suositut edeltäjänsä. Härkösen teksti toimii kuin tosiystävän pitämä puhuttelu. Eteenpäin!

Dieter Hermann Schmitz: Kun sanat ei kiitä

Suomalaisinta sanaa etsimässä

Sisu vai santsikuppi? Hali vai halla? Känkkäränkkä vai kalsarikänni?

”Uussuomalainen” Hermann osallistuu työryhmään, joka etsii suomalaisinta sanaa. Virkamatkalla, Itämeren yllä koettujen kauhunhetkien jälkeen Hermann päättää tehdä vaimonsa yhtä onnelliseksi kuin hääpäivänä kauan sitten, olla aikuistuvalle tyttärelleen ja lapsekkaalle pojalleen maailman paras isä, saada vaateliaan kattinsa kuriin. 
Samalla kun Hermann on suomalaisimman sanan jäljillä hän kamppailee kotona aikomustensa toteuttamisessa.

 

Lisätiedot

Aihe

Anopinhammas, Ensimmäinen nainen, Ihan ystävän sanon ja muita kirjoituksia, Ikuisuusvuonon profeetat, Jää, Jäkikasvukausi, Katrina, Kivitasku, Kuinka painovoimaa uhmataan, Kun sanat ei kiitä, Lopotti, Poltetun miehen tytär, sielujen saari, Yön kantajat